MÄ OLEN KARHU

5.7.2019.

On heinäkuu. Ulkona sataa vettä hiljakseen. Tuntuu kuin sade olisi kiertänyt mukanani tätä reittiä, jota olen residenssin jälkeen kulkenut. Olen junassa matkalla Joensuuhun, kesä häikäisee. Tahtoisin kirjoittaa unista. Residenssiä edeltävällä viikolla näin unta jääkarhusta, joka tuli lähelleni ja tunsin kuinka ilmavirta kävi kasvoillani sen haistellessa minua. Sen turkki oli valkea, mutta kuitenkin siinä myös väreili kaikki sateenkaaren värit. Residenssin ensimmäisenä päivänä Riikka antoi meille tehtäväksi kirjoittaa lapuille asioita, joita tahtoisimme esitykseen tulevan. Kohtauksia, liikkeellisiä tai musiikillisia ideoita, visuaalisia tai ihan mitä vain, kaikki villeimmätkin ideat ja kaikki sellaisetkin, joita ei edes usko tässä teoksessa voitavan toteuttaa. Tuo jääkarhu-uni oli ollut tosi vaikuttava, se oli voimakkaasti yhä mielessäni, ja jotakin sen tunnelmasta, tuosta karhusta ja sen liikkeestä toivoin pääseväni tutkimaan. Kirjoittin yhdelle lapulle “Jääkarhu”. Jotakin siitä teokseen tosiaan tulikin, ja se oli minulle tosi tärkeä tutkimus residenssiaikana.

Hei, päätin että tämä blogiteksti voisikin ollakin sellainen, että tässä olisi otteita residenssiaikaisista päiväkirjamerkinnöistäni. Ajattelinpa nyt jakaa niitä näin, vaikka en niitä alun perin kirjoittanutkaan kenenkään luettavaksi. Nämä eivät tavallaan kerro mitään ja ehkä silti tosi paljon. Ne eivät kuvaa lopullista teosta, mutta ehkä vähän sitä prosessia, ihan pikkusen, jonkun puolen siitä.

Nämä ovat hetkiä. Ne antavat ehkä jotain kuvaa elämästä Kokko 1721 -residenssissä. Minun näkökulmasta. Ja karhu on siellä!

6.6.2019.

On ollut välillä vähän haastavia oloja. Huomaan, että on vaikeaa ottaa ohjeistusta vastaan, noudattaa ohjeita, kun ne ei tule omasta tahdosta.

Ylpeyttä.

Ja silloin on vaikeaa myös hyväksyä, että se on vaikeaa, ottaa ohjeita vastaan. Tai tarkastella sitä itsessä, helposti alkaa tiedostamattaankin peitellä, tai kieltää sitä. Mikä aiheuttaa sisäisiä ristiriitoja ja vaikeuttaa entisestään, luo lukkoja. Ei auta kuin myöntää se, ja tarkastella tuota vastustusta, hyväksyä se. Se on kai ainoa tapa miten vastustus voi alkaa hälventyä. Mutta on vaikeaa hyväksyä että on vaikeaa hyväksyä.

….

Tänään oli helpompi päivä. Alan selvästi olla vähän terveempi, olen ollut flunssassa maanantaista asti. Eilisestä asti on ollut enemmän energiaa ja elinvoimaa. Työskentely on sujunut jotenkin vaivattomammin ja on ollut helpompaa ottaa ohjeita vastaan. En kuitenkaan ihan uskalla vielä liikkua ja tanssia niinkuin kehoni tahtoisi.

Puhuin työryhmälle siitä vaikeudesta olla ohjattavana, ja se on jo helpottanut tilannetta ihan hirmusesti!! Että myöntää asian, sanoo sen ääneen. Ihmeellistä. Miksi on niin vaikeaa myöntää sellaista, sanoa ääneen. Ehkä kun se tekee jollain tapaa heikoksi.

6.6.2019.

Tuntuu kuin oltaisi oltu täällä viikkoja.

7.6.2019.

Kangasniemellä. Kipeitä kurkkuja ja hellettä, mäkäräisiä pilvenä ympärillä välittömästi kun raajan liike pysähtyy.

Syreenien tuoksu löyhähtää välillä raivokkaasti, täyttäen minut, vallaten röyhkeästi alaa. Se on ihanaa.

Tänään on äitin syntymäpäivä, soitin ja lauloin laulun.

Alan parantua, on taas energiaa liikkua. Lähdemme kohta Riikan kanssa paikalliseen pikku pubiin, laulamaan karaokea!

On vihreää ja kaunista.

8.6.2019.

Kuinka varjot tanssivat, ja mäkäräiset pöllähtävät surisevana pilvenä, jalkani niitä mustanaan. Taivas punertaa ja pilvellä kultareunus. Nauran katketakseni, niin totinen toinen. Silmäni ympärykset ovat punaisena mäkäränpuremista, kuin minua olisi lyöty. Harhailen poluilla ja teillä, etsien jotakin, löytäen jotakin muuta. Metsä on äkkiä sitä, mitä olin tietämättäni toivonutkin sen olevan, ja puun runko haarautuu moneksi puuksi, kiemurtelevaksi ja vähän lahonneeksi.

Pöly leijailee sateenkaaren väreissä valokiilassa, ikkunaan heijastuvan keltaisen hahmon kuva liikkuu takaperin.

Yö saapuu äkkiä varoittamatta, istun jalat ristissä tuvan lattialla ja tuijotan seinää,

jossa värit äsken tanssivat ja veivät minut

Sääskiä reisilläni

kun mietin valahtavia lihaksiani toissapäivänä ja pelkoa jota muistan tunteneeni silloin kun kukaan ei ollut yrittänytkään vakuuttaa minun olevan tarpeeksi.

Muistin helähtävän naurun ja kaiken sen varjostaa

nyt tuomioni

ja valhe.

10.6.2019.

Muurahaisen kiipeävän kortta pitkin

Nousevan pienen apilanlehden karvat

Jos en katsoisi ihmissilmin

En enää hahmota suuntaa

Puu kasvaa alaspäin

ja sen juuret sojottavat

kohti taivasta

Täynnä tanssivaa vihreää

Kehoni kutiaa ja vuotaa

Havaitsen

Veljeni

silmät kiinni

on ihmisolento (ei veljeni)

11.6.2019.

Hetki, kun katson puuta ja suunnat häviävät

Pää johtaa liikettä, kuinka kaikki kehossani äkkiä yhdistyy päähän!!!! MITÄ

12.6.2019.

MÄ OLEN KARHU.

17.6.2019

Tänään olen ollut aika väsynyt ja jotenkin lamaantunut. Nyt alkoi sataa ihan kaatamalla, ukkonen jyrähti juuri.

….

En ole vielä nähnyt kurkea mutta hän on ja hän on muutenkin viisas eikä näytä kaikkea vaikka hyvin paljon hän sanoo ja sellaisenkin asian jota minun on vaikeaa sanoa ja jota toinen ei ehkä tajua ajattelevansa. Syreenin kukat räkivät tuoksuaan ylleni, toivoisin sen valuvan hiuksiani pitkin sinun kehollesi ja toivoisin että ensimmäinen ihminen jota ajattelin kirjoittaessani “sinä” ei olisi sinä. Viimeöisessä unessa sen kaiken näin ja kun kirjoitin ja tajusin olevani ahne sika niin tunsin vähän inhoa enkä hyväksynyt sitä.

17.6.2019.

Varpaani oli aamulla turvonnut

Mutta unohdin sen kun

liikutin kehoani salissa, kaksi kertaa kuola lensi kaaressa suustani, enkä tajunnut sitä ennen kuin sitä valui poskellani.

Arvottava mieli on läsnä, ei ole hyötyä kieltää sitä.

Toisen ääni ja sisuksissani kääntyy

Välitön reaktio, en kykene

muuttamaan

Mutta katson sitä, ja se muuttuu

hitaasti, kantaen

Joskus silmistä voi nähdä sen mitä ei sanota ääneen, joskus sen voi nähdä siitä, kuinka sormi nytkähtää reittä vasten

Ihmiskeho liikkeessä. Armo

Olimme olleet olemassa

Olemme olleet olemassa

Olimme olemassa

Olemme olemassa

….

Tapasi kasvaa

huumaa

Peitän avuttomuuttani syvään katseeseen

Hymyilen vasta kun tiedän

…..

Jo kuukauden

On vierelläni nukkunut ihminen

Näen lähemmäs tänään, olen laskenut kankaat maahan

Olen laskenut pitkät sormenpäistä solisluihin ja takaisin

(Minäkö sen olenkin tehnyt)

……

20.6.2019.

Asioita residenssiajalta, joita haluaisin jakaa blogitekstissä:

-Olen karhu, päästä lähtee vittu karhu!!! Ihan eeppistä.

-Ullakon hiostavuus ja pörräävät ampiaiset portaissa. Heli hommissa yötä päivää

-Pimeä huoneemme, pieni ikkuna, johon tunkkeuduimme Petran kanssa katsomaan sadetta. Lempeästi se pieksi puutarhaa, oli jotenkin satumaista.

-Ruokapöydästä lähdimme äkkiä juoksemaan ulos kaatosateeseen, vaatteet jäivät eteiseen. Hytistiin pellon reunalla ja huudettiin jotain kun haluttiin kokea

-Kokon perhe, Jukka, Maija, Raul ja Roope. Kiitollisuus. Lempeät kasvot

-Autenttinen liike, arvottamattomuus, upeet keskustelut

-Kun Jyri sanoi että otti itteensä. Ihan parasta.

-Miten paljon arvostan tätä työryhmää. Vaikka on ollu myös vaikeeta ja kaikki on ollu ihan paskana jossain vaiheessa prosessia. Miten upeita tyyppejä.
-Kun Riikka juotti meille jallua Sinivuorella

-Jaakko on mun veli ja se soittaa fonia kun karhu on lattialla, ja karhu irvistää mun suulla

-Rakkaus

…..

Tulkaa kattomaan Kompuraa! Me ollaan Suonenjoella 27.7.2019, Iisalmessa 31.7.2019 ja Kuopiossa Pannuhuoneella 3.8.2019.

Rauhaa ja rakkautta!

Noora

Ps. Haluaisin vielä jakaa sellaisen jutun, että vietin juhannusaaton yksin, ja kävin Kuopion Antura-pubissa laulamassa karaokea. Hieno ilta.

Kokko ja Juhannus

Nyt on kolmen viikon upea Kokko1721-residenssi päättynyt ja hiehot suuntaavat juhannuksen viettoon.

Kolmen viikon aikana syvennyimme rakentamaan Kompura – karaokekabareeta devisingmetodin keinoin. Työskentelystämme tulee pieni podcast-kuunnelma pian, jonka linkkaamme myös tänne.

Työn teon ohessa kerkesimme myös saunoa paljon, uida, pelata sukkamurhaajaa, kuvata karaokevideoita itse tehdyssä studiossa, tanssia alasti sateessa, käydä paikallisessa karaokebaarissa ja esiintyä päiväntansseilla.

Kiitos Kokko: Jukka, Maija, Raul ja Roope!

Nyt hetken loma ja sitten taas heinäkuussa työntouhuun ja ensi-iltaa kohden.

Riikka & kumppanit

Hellou!

Sain luvan aloittaa ensimmäisellä blogipostauksella, joten kerrompa tässä omasta näkulmastani käsin, mitä Hieho Hommalle kuuluu. Hieho Hommaan on tullut uusia jäseniä nykyisen prokkiksemme myötä ja olen tästä hyvin innoissani.
Visuaalisen puolen vastaavaksi hyppäsi luonnollisesti kämppikseni kuvataiteilija Heli Jauhiainen ja lavalla uusia kasvoja ovat tanssija Petra Kauppila, saksofonisti Jaakko Arola sekä Jyri Väisänen, joka on toiminut aikaisemmin Hieho Homman teknikkona.
Väisäsestä sen verran, että riemukseni sain tällä kertaa hänet houkuteltua mukaan tulevan esityksemme Kompura -karaokekabareen keulahahmoksi/karaoke-emännäksi Gina B.:ksi!!
Voit käydä lukemassa lisää jäsenistä tuolta tietoa meistä -kohdasta.

Hieho Homman jäsenet talvisella pihalla

Kesäkuussa pääsemme työstämään Kompura -teosta kolmeksi viikoksi Kokko1721-residenssiin Kangasniemelle.
Työskentelyämme voi silloin seurata läheltä ainakin Hieho Homman instagramista. Residenssiä ennen pidimme huhtikuussa intensiiviviikonlopun Turussa, jossa esiintyjät (Petra, Noora, Jaakko ja Jyri) saivat luoda omat karaokekappaleet musiikkivastaavamme Aapo Kauppisen johdolla sekä kirjoittaa monologin omalle hahmolleen. Kappaleista tuli mielestäni aivan mielettömiä ja odotan jo sormet syyhyten draamallisten tilanteiden ja koreografioiden liittämistä niihin.

Tällä hetkellä oma työskentelyni ennen residenssiä painottuu dramaturgian hahmottelemiseen ja erilaisten materiaalien sekä harjoitteiden kartoittamiseen.
Inspiroidumme myös usein Helin kanssa kotona höpöttelemään kahvin ääressä esimerkiksi kompuran hahmojen pukeutumistyyleistä taikka karaokevideoiden estetiikasta.
On hienoa tällä kertaa saada todella keskittyä vain taiteellisen puolen suunnitteluun. Tämä on mahdollista, sillä tuottajatykkimme Kukka Hytönen hoitaa upean tehokkaasti kaikkea tuotannolliseen vastuualueeseen kuuluvaa, niin kuin esimerkiksi yhdistyksen perustamista, budjetointia ja keikkamyyntiä.

Olkaahan siis kuulolla!

Innostunein terveisin
Ohjaaja/koreografi Riikka Voutilainen

Me ollaan täällä taas!

Vuoden 2018 Hieho Homma -kollektiivi vietti hiljaiseloa esiintymislavojen ulottumattomissa. Kollektiivin hiljaiselo ei toki tarkoita, että olisimme ehtineet lomailla ja laiskotella vuoden, vaan jäsenet tekivät taidetta ja kulttuuria muilla saroilla. Syksyllä 2018 päätettiin, että tulevana kesänä meidät näkee taas Hieho Homma -kollektiivina!

Kokoonpano kesän 2019 prokkikseen eli kevääseen asti ja kesällä lavalla nähdään ennennäkemätön Hieho Homma. Tämä ei suinkaan tarkoita, että vanhat jäsenet olisivat jättäytyneet pois, osa toimii taustajoukoissa ja osa pitää taukoa muiden kiireiden vuoksi. Kesän teos kasautuu hyvää vauhtia, siitä tiedotetaan pian lisää!

Kollektiivin jäsenet tekemässä liikeimprovisaationharjoitteita salissa.
Liikettä kevään intensiiviviikonlopulta